Portfolio

BIO

Olen Helsingissä asuva ja työskentelevä taiteilija. Teokseni ovat yleensä installaatioita, joiden tekemisessä yhdistän erilaisia tekemisen tapoja ja materiaaleja videosta, äänestä ja tekstistä, perinteisempään käsillä tekemiseen, kuten keramiikkaan ja grafiikan menetelmiin. Työskentelen usein yhteistyössä eri alojen ammattilaisten ja muiden taiteilijoiden kanssa, joskus myös yhteisöjä osallistaen. Työskentelytapoihini kuuluu usein uusien tekniikoiden ja työtapojen opettelu ja tätä kautta tietynlainen riskinotto.

Työskentelyni taustalla on kiinnostus ympäristö- ja luonnontieteitä sekä evoluutiobiologiaa ja -historiaa kohtaan. Viime aikoina teokseni ovat käsitelleet ihmisen ja ympäristön suhdetta sekä monilajisia kohtaamisia. Teosteni kautta yritän ymmärtää miten moninaisin tavoin olemme suhteessa ja vuorovaikutuksessa ympäristöömme sekä toisiin eläviin olentoihin. Viimeisimmässä, vuosien 2022-2024 aikana valmistuneessa teoksessani Kaksi kamerasilmää katsoo tarkastelin erityisesti ihmisen ja muiden eläinlajien kohtaamisia sekä niihin liittyviä erillisyyden, yhteyden ja empatian kokemuksia.

Teoksiani on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, Euroopassa ja Japanissa. Olen valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun valokuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2015 ja toiminut aktiivisesti taiteilijana siitä lähtien.

Olen poiminut tähän portfolisivulle tuotannostani kolme teosta, jotka mielestäni parhaiten tukevat hakemustani ja ovat samaa jatkumoa teemoiltaan tai toteutustavoiltaan kuin apurahakaudelle suunnittelemani teos. Lisää esimerkkejä aikaisemmasta työskentelystäni löytyy myös nettisivuiltani: www.marimakio.com

Kaksi kamerasilmää katsoo, 2022-2024

Installaatio: videoprojisoinnit, ääni ja essee Me eläjät

Teoskokonaisuus Kaksi kamerasilmää katsoo keskittyy kahden eri eläinlajin, ihmisen ja mustekalan, väliseen katseeseen ja sitä kautta tapahtuvaan kohtaamiseen. Näyttelyn nimi viittaa näiden kaukaisten sukulaisten hyvin samankaltaisiin silmiin, jotka ovat tulosta kahdesta täysin erillisestä evolutiivisesta kehityskulusta. Teoskokonaisuus kutsuu asettumaan toisen eläimen katseen kohteeksi ja pohtii millaisia ajatuksia tämän kautta voi avautua: kohtaammeko toisen eläimen yksilönä vai vain lajinsa edustajana? Millaista vallankäyttöä liittyy katsomiseen tai kieleen, jota käytämme muista eläimistä? Miten kasvot ja katse ovat kietoutuneet kykyymme tuntea empatiaa?

Näyttely koostuu mustekalan katseeseen keskittyvistä videoprojisoinneista, tilassa kuultavasta äänimaisemasta sekä esseestä Me eläjät, joka löytyi galleriasta kuulokkeilla kuunneltavana versiona sekä mukaan otettavana tekstivihkona.

Teoksen videomateriaali on kuvattu mustekalojen elinympäristössä Australiassa ja sen on taltioinut vedenalaiseen kuvaukseen erikoistunut Dean Spraakman. Videot on editoinut Niklas Kullström ja äänimaiseman on suunnitellut äänisuunnittelija Jyri Pirinen yhteistyössä taiteilijan kanssa. Esseen on kääntänyt Kasper Salonen, ääneen luetun tekstin lukijana toimii Freja Bäckman ja äänisuunnittelusta vastaa Saku Kämäräinen. Teoskokonaisuus on ollut esillä Galleria Laikun studiossa Tampereella 2022 ja Galleria Forum boxissa Helsingissä 2024.

Essee teksti luettavissa/kuunneltavissa täällä

Teoskokonaisuus Kagekiyodo, 2016-2019

Tuntu(ma), interaktiivinen ääniteos, 2017-2019

Pimeän ääni, ääniteos, 2016

Kagekiyodo on kahdesta ääni-installaatiosta koostuva kokonaisuus. Teos tuo galleriatilaan kuultavaksi ja kosketettavaksi vihjeitä tilasta, joka sijaitsee Akiyoshidain luonnonpuistossa Japanissa. Näyttely on testi siitä, kuinka tilallinen kokemus tuhansien kilometrien päässä olevasta pimeästä luolasta on siirrettävissä galleriatilaan, ja miten tämä tila hahmottuu kuulo- ja tuntoaistin välityksellä.

Akiyoshidai oli 300 miljoonaa vuotta sitten osa koralliriuttaa ja alueen karstikivimuodostelmat ovat seurausta sadeveden ajan kuluessa liottamasta kalkkikivestä. Akiyoshidain alueella on yli 400 pohjaveden muovaamaa kalkkikiviluolaa, joista yksi suurimmista on nimeltään Kagekiyodo. Luolissa on täysin pimeää ja tilaa pystyy havaitsemaan vain kuulo- ja tuntoaistin perusteella.

Näyttely koostuu teoksista Tuntu(ma) (2017-2019) ja Pimeän ääni (2016). Pimeän ääni on binauraalisilla mikrofoneilla äänitetty matka luolan läpi. Teos on toteutettu yhdessä Akiyoshidain alueella asuvien ihmisten kanssa. Pimeässä luolassa oleskelun seurauksena syntyi pimeyden kokemusta kuvaavista onomatopoeettisista sanoista ja äänteistä äänimaisema, jossa luolan omat äänet yhdistyvät improvisoituun ihmisäänten kuoroon. Japanin kielessä yleiset onomatopoeettiset sanat ovat ääntä muistuttavia tai jäljitteleviä sanoja ja niitä käytetään myös kuvaamaan ei-äänellisiä käsitteitä.

Tuntu(ma) on keramiikkaa ja ääntä yhdistävä interaktiivinen ääniteos. Teoksen keramiikkaosat ovat kopioita luolan veden kuluttamista seinäpinnoista. Niitä koskettamalla näyttelykävijä pystyy soittamaan teosta. Japanilainen äänitaiteilija Miyuki Inoue on tuottanut jokaiseen pintasruktuuriin oman veden ääntä kuvaavan onomatopoeettisen äänteen.

Teokset ovat syntyneet taiteilijaresidenssissä Akiyoshidai International Art Villagessa Japanissa. Kokonaisuus on ollut esillä Galleria Rajatilassa Tampereella 2017, Lapuan Taidemuseossa 2018, Muu Gallerian Studiossa Helsingissä 2019, Synagogue - Center for Contemporary Fine Art Slovakiassa 2020, Turun Taidehallissa 2020 ja Muu Media Art Fairissa, Kaapelitehtaan, Puristamossa, Helsingissä, 2022.

Kehrääjät, 2017

8-kanavainen ääni & teksti

Potilas J.
--
30.1.1875
On alkanut kehrätä, hiljaa.
--
(Professori A. Th. Saelanin muistikirjat)

Teos Kehrääjät pohjautuu Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärinä vuosina 1869–1904 toimineen Professori A. Th. Saelanin muistikirjoihin ja niistä poimittuihin tekstiotteisiin. Lapinlahden sairaala on Helsingissä sijaitseva Suomen ensimmäinen mielisairaala, joka oli toiminnassa vuodesta 1841 vuoteen 2008. Saelanin muistikirjat edeltävät potilaista säännöllisesti tehtyjä sairauskertomuksia, joita Lapinlahden sairaalassa alettiin tehdä järjestelmällisesti vuodesta 1874 eteenpäin. Saelanin muistiinpanot keskittyvät lähinnä potilaiden oireiden kuvaamiseen, kuten tämän ajan psykiatriassa oli tapana. Potilaiden oireet ja niiden tarkkailu saivat enemmän painoarvoa kuin potilaan ihmissuhteiden, elämän ristiriitojen tai lapsuuden kokemusten vaikutukset sairastumiseen.

Teos Kehrääjät poimii esiin naispotilaista tehtyjä merkintöjä, joissa nousevat esiin toistuvat heidän yleisimmän työnsä, kehräyksen, kuvaukset. 1800-luvulla ei varsinaisesti puhuttu työn terapeuttisesta merkityksestä sairaalaoloissa, vaikka Saelan tähän joissain teksteissään viittaakiin. Lapinlahden sairaala oli hyvin pitkälle omavarainen yhteisö leipomoineen ja kasvimaineen, jonka toiminnan tärkeänä osana oli palkallisen henkilökunnan lisäksi terveempien potilaiden ilmaiseksi tekemä työ.

Muistiinpanoissa kehrääminen rinnastuu potilaan vointiin. Saelan kuvaa tekstiotteissa tarkasti kehräämisen sujumista: syntyykö hienoa, karkeaa vai epätasaista lankaa. Kehrääminen toimii myös vaihtoehtona pakkokeinoille. Potilaille annetaan pakkopaitaan pukemisen vaihtoehdoksi kehrääminen, edellytyksenä sen sujuminen “kunnollisesti”. Työn kuvauksen ohessa Saelan tekee muistiinpanoja naisten fyysisestä voinnista. Pulssi kirjataan tarkasti ylös, samoin kuin kuukautiset ja muu ruumiintoiminta. Naisen ruumis ja sen toiminnot näyttäytyvät muistiinpanoissa vastakkaisina työn tekemiselle. Työn teon, kehräämisen, voi nähdä edustavan luterilaista työn tekemisen eetosta, “kunnollisen” kehräämisen viitatessa kunnolliseen naiseen ja tämän terveeseen mielentilaan. Naisruumiin toimintojen voi taas nähdä liittyvän mielenjärkkymiseen ja sairauteen. Saelanin potilasmerkinnöissä voi nähdä heijastumia 1800-luvun “hysteria-psykiatriasta”, jossa naisruumis ja sen toiminnot kuten kuukautiset, raskaudet ja synnytykset sekä häiriöt näissä toimivat keskeisenä selitysmallina naisten mielenterveysongelmille.

Teoksessa Kehrääjät Saelanin muistikirjoista poimitut naispotilaiden tilaa kuvaavat tekstiotteet sekä monikanavainen äänimaailma rakensivat Lapinlahden sairaalassa sijaitsevaan galleriatilaan kehrääjien kuoron, paljastaen palan sairaalan menneisyydestä erityisesti sen naispotilaiden näkökulmasta. Teos oli esillä Galleria Lapinlahdessa 2017.